Suunnittelun huipulla: Asko Lax pohtii Hotelli Iso-Syötteen syntyä

Iso-Syötteen korkeimmalla kohdalla sijaitseva Hotelli Iso-Syöte tarjoaa upeat panoraamanäkymät ympäröivään erämaahan, josta on upeat näkymät lumipeitteisiin metsiin ja revontuliin. Hotellin suunnittelu sulautuu saumattomasti luontoon luoden harmonisen tasapainon modernin arkkitehtuurin ja Pohjois-Suomen karun kauneuden välille. Alueella kasvanut arkkitehti Asko Lax kertoo, miten hänen vahva yhteytensä maisemaan muokkasi hänen lähestymistapaansa hotellin suunnitteluun.

Miten päädyit arkkitehtuurin pariin?

Kun olin yhdeksänvuotias, isäni osti kirjan kuuluisista paikoista ja rakennuksista, kuten amerikansuomalaisen arkkitehti Eero Saarisen St. Louis Arch ja kuuluisan ranskalaisen arkkitehdin Le Corbusierin suunnittelema Intian ensimmäisen pääministerin unelmakaupunki Chandigarh. Tietty rakennus Chandigarhissa, joka sijaitsee paikallisten ympäröimällä lammella, teki minuun voimakkaan vaikutuksen ja päätin, että halusin luoda jotain samanlaista elämässä.

Pudasjärvellä, pienessä synnyinkaupungissani Pohjois-Suomessa, arkkitehtuuri oli yksi harvoista luovista ammateista, joita ihmiset harkitsivat. Aloitin opintoni Oulussa, jossa oli lähin arkkitehtikoulu. Oltuani pari vuotta suunnittelijana maailman suurimmassa hirsitaloyrityksessä 90-luvun talouskriisi iski Suomeen, mikä sai minut palaamaan opintojeni pariin. Sain tietää, että Art Center College of Design, arvostettu koulu Los Angelesissa, oli avannut sivuliikkeen Sveitsiin. Olen aina ollut kiinnostunut huonekalusuunnittelusta, joten hain ja pääsin mukaan ainoana suomalaisena opiskelijana.

Vaikka keskityin huonekalusuunnitteluun 90-luvulla, palasin myöhemmin arkkitehtuurin pariin. Tämä johti moniin jännittäviin mahdollisuuksiin, kuten hirsihotellin suunnitteluun Itä-Siperiaan ja hirsitalon suunnitteluun Kazakstanin entiselle presidentille Nursultan Nazarbajeville. Viimeisen vuosikymmenen aikana olen työskennellyt pääasiassa suoraan asiakkaiden kanssa, mikä on vienyt minut kiehtoviin projekteihin esimerkiksi Intiassa. Vierailin Intiassa ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja olen siitä lähtien toivonut, että markkinat avautuisivat suurille puuprojekteille, joista on tullut osaamisalueeni.

Miten päädyit mukaan Iso-Syötteeseen?

Se on myös lapsuuden tarina. Isäni oli päätoimittaja paikallislehdessä, jossa työskentelin kesäisin. Hän oli vahvasti mukana alueen kehittämisessä ja ajoi eteenpäin ajatusta hiihtokeskuksen rakentamisesta. Kun olin 13-vuotias, piirsin luonnoksen lomakeskuksesta ja se julkaistiin sanomalehdessä vuonna 1974. Vaikka projektin toteutuminen kesti lähes vuosikymmenen, olen melko varma, että olin ensimmäinen, joka kuvitteli sen.

Mitkä ovat suurimmat haasteet rakennettaessa äärimmäisissä ilmastoissa, kuten Siperiassa tai Pohjois-Suomessa?

Se lisää aikapainetta, jotta vältetään rakentaminen ankarimmissa sääolosuhteissa, mikä vaatii tiukkaa suunnittelua. Tämä pätee kaikkiin äärimmäisiin ilmastoihin. Alueilla, joilla sataa runsaasti lunta, koko rakennustyömaa on puhdistettava joka aamu. Muissa paikoissa, kuten Intiassa, jossa työskentelen projektin parissa, katon on oltava etusijalla monsuunikaudella. Joten kausiluonteisuuden suunnittelu on tärkein ero riippumatta siitä, oletko tekemisissä lumen, sateen, kuumuuden tai kylmän kanssa.

Mikä visio ja luova viitekehys sinulla oli alusta alkaen?

Aloitin, kuten aina, analysoimalla juoni. Saattaa kuulostaa kliseeltä sanoa, että sinun täytyy "tuntea" paikka, mutta se on todella tärkeää. Käyn aina rakennustyömailla, vaikka kuinka kaukana, ennen kuin aloitan suunnittelun. Luotan vahvasti 3D-suunnitteluun saadakseni korkeudet ja mittasuhteet oikein, mitä olen tehnyt urani alusta lähtien. Sveitsin taidekeskuksessa saimme koulutusta samasta ohjelmistosta, jolla suunniteltiin tuolloin hyvin edistyksellinen Jurassic Park. Taisin olla yksi edelläkävijöistä, jotka käyttivät tätä teknologiaa Suomessa.

Iso-Syötteelle en halunnut pakottaa mitään neliömäistä ja laatikkomaista näin orgaaniseen maisemaan. Sen sijaan annoin hotellin muotojen ja ominaisuuksien seurata maastoa. Minun oli melko helppo kuvitella, koska kasvoin alueella. Haasteena oli sovittaa yhteen luova visio ja taloudelliset rajoitteet, jotka usein johtavat jäykempiin rakenteisiin. Mutta kiitos omistajalle, joka on aina ollut avoin uusille ideoille ja halunnut säilyttää "villin" tunteen, kaikki meni hyvin.

En ole itse käynyt paikalla, mutta olen nähnyt kuvia huoneista, joista on laajat näkymät ja revontulet.

Kyllä, sijainti on todella upea, ja hotelli sijaitsee aivan vuoren huipulla. Suomessa ei ole toista hotellia, joka sijaitsisi vastaavalla näköalapaikalla. Luonnosta tulikin itsestään selvä lähtökohta suunnittelulle. Käytännössä tämä muuttui nöyryyden tunteeksi – painopiste olisi luonnollisessa kauneudessa, ja kaikki muu jäisi toiselle sijalle.

Hotellille johtavaa ajotietä ympäröi tiheä metsä, joten upeat näkymät paljastuvat vasta, kun saavut aulaan. Tämä yllätysvaikutus oli tärkeä osa suunnittelua. Nyt kun laajennamme hotellia vielä 2 000 neliömetrillä, kaikista huoneista ja sviiteistä on samat henkeäsalpaavat näkymät. Vaikka integroituminen luontoon on yleinen teema maailmanlaajuisesti, uskon todella, että tämä erityinen näkemys on ainutlaatuinen.

Tämän näkymän kuvaaminen vaati suuria ikkunoita. Miten tämä vaikutti energiankulutukseen niin kylmässä ilmastossa?

Suurin haaste on tuulen paine, ei niinkään energiahäviö. Energia häviää yleensä katon läpi, joten ratkaisu löytyy hyvästä eristyksestä, jossa me Pohjoismaissa olemme varsin hyviä. Lämpimillä alueilla tilanne on päinvastainen: hyvä eristys auttaa vähentämään ilmastoinnin energiankulutusta.

Suuret ikkunat voivat kuitenkin lämmittää huonetta, joten kyse on tasapainon löytämisestä näkymien maksimoinnin ja lasin käytön rajoittamisen välillä, vaikka ikkunatekniikka muuttuu yhä energiatehokkaammaksi. On myös muita suunnitteluratkaisuja, kuten ulkonemien käyttäminen varjostuksen luomiseen.

Sinut tunnetaan myös kestävistä suunnitteluratkaisuistasi – olen kuullut, että hotellissa on maalämpö ja että siinä käytetään paikallisesti hankittuja materiaaleja?

Se on totta, mutta kestävässä kehityksessä on kyse myös siitä, miten käytämme materiaaleja, olivatpa ne paikallisesti hankittuja tai eivät. Meillä Suomessa on maailman edistyksellisintä hirsitaloteollisuutta. Teknologiaa voidaan tietysti viedä, mutta sukupolvien tietämys - kuten kuinka metsittää ja hallita sitä tehokkaasti - ovat yhtä tärkeitä.

Materiaalien osalta asun itse hirsitalossa, jonka vaimoni esi-isät rakensivat 252 vuotta sitten. Minulle kestävyyden salaisuus on ennen kaikkea kestävyys. Materiaalien ja rakennustekniikoiden oikealla käsittelyllä voimme pitää hiilidioksidin sidottuna puuhun useiden sukupolvien ajan. Kuvittele, jos hänen esivanhempansa olisivat noudattaneet tasakattojen rakentamistrendiä – mitä minun olisi mielestäsi pitänyt kunnostaa? Todennäköisesti kasa sahanpurua. Materiaalien toiminnan ymmärtäminen on yhtä tärkeää kuin se, mistä ne saadaan. Sinun on opittava säännöt, kuten puun ylläpito ja sen varmistaminen, että vesi valuu pois kaltevilla katoilla ja asianmukaisilla ulokkeilla. Lyhyesti sanottuna olen sitä mieltä, että arkkitehdeillä pitäisi olla pienempi ego ja isompi katto.

Aioin kysyä sinulta unelmaprojektista, mutta ottaen huomioon, että teit ensimmäisen luonnoksesi hotellista 13-vuotiaana, ehkä Iso-Syöte kuuluu jo tähän kategoriaan?

Frank Lloyd Wrightin ura kävi läpi vaikean ajanjakson ennen kuin hän suunnitteli ikonisen Fallingwaterin vuonna 1935, kun hän oli kuusikymppinen. Fallingwater oli käännekohta, joka elvytti hänen uransa ja johti vielä suurempaan menestykseen. Olen myös kuusikymppinen, ja jos näemme Iso-Syötteen "Fallingwaterinani", toivon, että minulla on vielä paljon saavutettavaa. Yksi asia, jota odotan innolla, on paluu huonekalusuunnitteluun, johon keskityin ennen kuin laitoin kaiken muun sivuun hotellin suunnittelussa. Nyt pyöritän  yhdessä poikani kanssa huonekaluyritystä, jossa olemme jo luoneet tuolimalliston, ja parhaillaan pyrimme laajentamaan valikoimaa entisestään.

SAPA Tuottaja/Asiakas: Alutec Oy

SAPA-tuotteet: SAPA 4150 ja SAPA 5050

Arkkitehti: Asko Lax

Hankkeen nimi: Iso-Syöte

Valokuvaaja: Jouni Ketola