Anodisointi

Alumiiniprofiilien kestävin pintakäsittely on anodisointi. Elektrolyysissä alumiinin pintaan muodostuu oksidikerros, joka on erittäin kestävä mekaanista kulumista, UV –säteilyä ja aggressiivisia ympäristöjä vastaan. Ulkokäyttöön tarkoitettujen profiilien oksidikerroksen tulee normaalisti olla 20 my:tä.

Anodisoinnin tavallisin muoto on luonnon anodisointi.

Prosessi koostuu normaalisti neljästä vaiheesta:

  • esikäsittely
  • anodisointi 
  • värjäys (halutessa) 
  • jälkitiivistys

Anodisointi

Kun metallin pinta on saavuttanut halutun mekaanisen tai kemiallisen esikäsittelyn ja on puhdistettu kunnolla suoritetaan elektrolyysi. Alumiiniprofiili lasketaan huoneenlämpöiseen rikkihappoon ja siihen kytketään tasavirta jolloin profiilista tulee anodi. Vapautuva happi reagoi alumiiniin pinnan kanssa muodostaen alumiinioksidia. Muodostunut oksidikerros on huokoinen. Huokosten läpimitta on 0,02 ja 0,1 µm välillä. Jos värjäystä ei suoriteta, on lopputuloksena alumiinin luonnollinen sävy eli ns. luonnonväriin anodisoitu pinta. Jotta pinnasta tulisi tiivis, on huokoset vielä suljettava. Tämä tapahtuu viimeisessä vaiheessa, jälkitiivistyskäsittelyssä, 95-98 asteisessa deionisoidussa vedessä. Huokosten tilavuus kasvaa ja huokoset sulkeutuvat. Luonnon anodisoinnissa tuleva oksidipinta on läpinäkyvä. Luonnon anodisoidut profiilit toimitetaan pääsääntöisesti mattapintaisena.

Värjäys

Luonnonanodisoitu jälkitiivistämätön alumiini värjätään orgaanisilla tai epäorgaanisilla väriaineilla. Profiili jälkitiivistetään värjäyksen jälkeen

Elektrolyyttisesti värjätty: Hx

Kuten värjäyksessä, toimenpide tapahtuu erillisenä vaiheena anodisoinnin jälkeen. Vaihtovirran vaikutuksesta tinasuola saostuu huokosten pohjalle ja värjää alimmat oksidikerrokset. Hx -väriskaalassa värejä sepiasta mustaan. Hx-5 – Hx-50:llä merkityt värit pitävät värinsä erittäin hyvin.

Laadunvarmistus

Alumiiniprofiilien pinta on käsitelty luonnonväri- tai Hx -anodisointimenetelmällä EN ISO 7599:2010 mukaan. Standardi määrittelee jälkitiivistyksen, kulumis-, korroosion-, kiillon- ja valonkeston. Standardi ilmoittaa lisäksi suoritettavien tarkastusten sekä käytettävien testausmenetelmien vaatimukset. 

 Väriohjelma ->